1.6.2007

Peterin paras porokeitto

Soppahan maistuu tunnetusti hevimiehille, mutta ruokapöydän ääressä niitä tulee kuitenkin turhan harvoin nautittua. Suksii sitten latuja pitkin tahi kuuseen, Reverend Bizarren Peter Vicarin tai The Ornen Kimi Kärjen maistuvaista keittoruokaa kelpaa pöytää kantaa on saalis kannettu kotiin lähimetsästä tai kaupasta.

Peterin paras porokeitto

1 pkt (240 g) poronkäristystä
1 rkl öljyä
2 rkl vehnäjauhoja
500 g kuorittuja perunoita pieniksi lohkottuina
1 l vettä
1 lihaliemikuutio
1 rkl viherpippureita
1 rs sulatejuustoa, Koskenlaskija-viherpippurijuusto jyrää!
1 pkt Kainuun leipäjuustoa
1. Kuumenna paistokasarin pohjalla öljy ja lisää jäinen lihapala. Käännä melko nopeasti ja raaputa haarukalla kerros lihaa irti pannulle. Käännä jälleen ja tee samoin toiselle puolelle. Jatka näin kunnes koko lihapala on riivitty pannulle.
2. Jatka paistamista kunnes liha saa väriä ja ripottele jauhot päälle. Sekoita hyvin ja lisää vähän vettä. Sekoita kunnes keittopohja sakenee ja kiehahtaa ja lisää taas vettä. Kun seos kiehuu tasaisena, voit lisätä loput vedestä sekä perunat.
3. Murenna joukkoon lihaliemikuutio ja viherpippurit kämmenellä rikkihierrettyinä. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä noin 15–20 minuuttia.
4. Heitä joukkoon sulatejuusto ja kuumenna kiehuvaksi, että juusto myös sulaa sinne. Sekoita ihan lopuksi leipäjuusto kuutioituna.
5. Tarjoa keiton kanssa tuoretta leipää, itse pidän helvetisti jälkiuuniruisleivästä tämän kanssa. Tämän keiton liemi on sen verran kovaa kamaa, että ylijäämän voi juoda vaikka tuopissa tai imeä leivän kanssa. Ruokajuomaksi tietenkin hyvää olutta.

Peterin oma luonnehdinta:
”Aivan kuten hevi, porokin on parasta. Siksi kuollut sellainen pitää sahata palasiksi ja hyödyntää metallistin alati kasvaviin kulinaarisiin tarpeisiin. Robert E. Howardin mukaan Conan kykeni jo nuorena poikana taittamaan niskat kimmerialaiselta villihärältä, joten ei kun sarvista kiinni ja kokeilemaan! Nykyään lihan saaminen on tehty liian helpoksi, kuka vaan vetelys voi mennä kauppaan ja ostaa vaikka paketillisen Pirkan poronkäristystä. Voi helvetti kun olisi aikakone!
Tätä soppaa kun vetää muutaman lautasellisen hiihtoreissun tai eräretken päälle, ei todellakaan muuta tarvita. Kesken ei voi jättää, viherpippuri ja poro addiktoivat paatuneimmankin korston. Viimeistään jälkiruuaksi nautitun mallasviskin (joko Ardbeg, Laphroaig tai Lagavulin) jälkeen pastori on varmasti vainaa.”


Megan tuomio:
”Yleensähän keittoja saa vetää kaksin käsin, ennen kuin vatsa saa tarpeeksi, mutta kiitos Peterin porokeittoihin laitettujen juustojen, pötsiin lapioidun määrän voi helposti puolittaa puhumattakaan makuhermojen hellimisen määrän tuplaantumisesta normaaliin soppaan verrattuna. Koskenlaskija-juustoista saa muutenkin mukavaa makua ja vaihtelua ruokaan kuin ruokaan korvaamalla esimerkiksi perinteinen homejuusto vastaavalla Koskenlaskijalla. Keittoa uskaltaa lähteä valmistamaan myös nälkäinen poropeukalokin, sillä se valmistuu nopeasti ja helposti. Ruuan hyväksi puoleksi voi laskea vielä myös sen, että vaikka suu vetäisikin sitä mahaa enemmän, totaalisen soikeaksi itsensä syöminen on hankalaa. Cromia on syytä kiittää tästäkin reseptistä, vaikka barbaarien jumala ei koskaan vastaakaan.”

PETERIN SYÖDESSÄ SOI:
Gustav Holst: Mars, the Bringer of War (1916)
”Teosta kuunnellessa voin myötäelää poron viimeiset sekunnit. Tai muistella, jos poro onkin tarttunut mukaan hiihtoreissulta.”

Julkaistu Inferno #47/2007

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti