1.4.2007

Pedon parsapiirakka

Ruuan laittamista voi harrastaa samankaltaisella pieteetillä ja tunteenpalolla kuin musiikin tekemistäkin. Kummassakaan taiteenlajissa ei kaikki kuitenkaan aina ole sitä mitä näyttää. Horna-yhtyeestä tutun Shatraugin pirullisen hyvä piirakka ei sisällä vuohenpääsylttyä tai pieniä lapsia.

Pedon parsapiirakka

Taikina:
3 dl Mustaleima Emmental -juustoa
3 dl vehnäjauhoa
200 g voita (heikommat käyttäkööt margariinia)
1 dl kylmää vettä
suolaa

Täyte 1:
300 g jauhelihaa
1 sipuli
2-4 valkosipulinkynttä
suolaa
mustapippuria

Täyte 2:
3 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoa
1 tlk tankoparsaa
2 dl kuohukermaa
suolaa
valkopippuria
Alkuvalmistelut
1. Ota voi pehmenemään, sillä kovaa voita on todella rasittava yrittää nyppiä taikinaksi.
2. Avaa parsapurkki ja laita nesteet valumaan pois. Muutoin voi olla edessä taikinavuoasta yli tulleen nesteen harmillinen palaminen uunin pohjalle ja sen jälkeinen uuninpesu
3. Voitele piirakkavuoka

Valmistus
1. Raasta juusto ja ota siitä tarvittava määrä kulhoon. Lisää vehnäjauhot, vesi ja voi ja nypi kaikki sekaisin, kunnes taikina on muotoiltavaa massaa. Tässä vaiheessa on hyvä laittaa uuni lämpenemään 225 asteeseen.
2. Tee täyte 1 hienontamalla sipuli ja paista jauhelihan kanssa. Purista sekaan valkosipulit ja mausta suolalla ja mustapippurilla.
3. Valmista täyte 2. Nakkaa voi kasariin, anna kuumentua kirkkaaksi ja lisää vehnäjauhot. Anna ruskistua hieman sekoittaen. Lisää kuohukerma. Viipaloi parsat parin sentin pätkiksi, lisää kasariin ja anna hautua miedolla lämmöllä jämäkäksi.
4. Levitä noin puolet taikinasta piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Heitä päälle ensin jauhelihatäyte ja sen päälle kerma-parsatäyte. Lisää lopusta juustoraasteesta mieleisesi määrä.
6. Tee lopusta taikinasta piirakalle kuori. Helpoin tapa on tehdä se osittain ja "liimata" ohuet levyt toisiinsa veden avulla, kostutetuin sormin. Huom! Tottumattomalla leipurilla taikinaa ei tunnu riittävän, mutta sitä tekee hetkessä pienen määrän lisää. Jos näin käy, ota valmistusvaihe 1 käyttöön salamana ja määrät luonnollisesti pienet.
7. Pistele haarukalla piirakan kanteen reikiä sinne tänne ja voitele se munalla. Laita piirakka uuniin noin puoleksi tunniksi, pudota sen jälkeen lämpö 200 asteeseen ja anna olla vielä 10-15 minuuttia tai kunnes se on sopivasti ruskettunut ja rapsakka päältä. Ota piirakka ulos uunista ja anna sen tekeytyä hetken aikaa.

Shatraugin oma luonnehdinta:
”Tämä herkullinen piirakka on kaikessa yksinkertaisuudessaan makunautinto vailla vertaa, eikä ohjetta kerrota edes vaimolle. Itse sain alkuperäisen ohjeen aikoinaan eräältä porukoitten perhetutulta, ja sitä on siitä hieman muokattu. Parsapiirakka sopii illanviettoihin tai aterialle sellaisenaan ja kyytipojaksi suosittelen Black Tower -viiniä. Mitään lisukkeita en ole käyttänyt pilaamaan tätä ambrosian jälkeläistä. Omaan makuuni piirakka on parhaimmillaan kylmänä seuraavan päivän koittaessa, edellyttäen, että sitä on enää jäljellä.”

Megan tuomio:
”Tonnikalaa etsiessä tankoparsan olemassaoloa on joskus tullut ihmeteltyä, mutta näemmä sillekin käyttöä ruuanlaitossa löytyy. Erilaiset piirakat ovat alkaneet viimeaikoina kiinnostaa, ja parsapiirakasta saakin makoisan lisän repertuaariin. Mustaleiman käytössä ei kannata kursailla, sillä se antaa yhdessä kerman kanssa täytteille niiden kaipaaman pikantin aromin. Vaihtelua janoavien voi helposti kuvitella korvaavan jauhelihan kinkulla, eikä rippunen sinihomejuustoakaan varmaankaan makunautintoa pilaisi. Nypyttämiseen kyllästyneet tai muuten vaan laiskat voivat käyttää myös kauppojen pakastealtaista saatavaa valmista piirakkataikinaa, mutta juuston sekoittaminen siihen voi olla hankalaa, eikä omatekoiseen taikinaan verrattuna päästä lähellekään samaa rapeusastetta.”

SHATRAUGIN SYÖDESSÄ SOI:
Led Zeppelin – Remasters (1992)
”Valmistusvaiheessa ja odotellessa soimaan levy 1. Tämän kokoelman kattavuus on omiaan tuomaan sopivan fiiliksen kokkailuun. Itse aterian seuraksi samaisen setin levy 2 – samat elementit yhdistyvät kuulo- ja makuaistien sopusoinnussa, vuoroin raskaana ja vuoroin hivelevänä kertoen sen, miksi myös ruuanlaitto on joskus taidetta.”

Julkaistu Inferno #45/2007

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti